 |
| Neihua Museum |
 |
| Oma tekeleeni |
 |
| Marathon alueella tarkastelemassa paikkoja etukäteen |
 |
| Tavallinen lounas kiinalaiseen tapaan.... Ruuat eivät loppuneet tähän! |
maanantai 24. syyskuuta 2012
Hei!
Haluan jakaa teidän kanssa viime viikonloppuiset tapahtumat, koska A. oli meinaan jännää ja B. tapahtumat kertovat paljon kiinalaisesta kulttuurista. Painotan edelleen, että kaikki havaintoni ovat vain omia mielipiteitäni ja ne eivät todennäköisesti ole välttämättä koko totuus, joten ei kannata ottaa liian vakavasti mun kiina-analyysejä. :) Omia havaintoja vain!
Joskus ensimmäisellä viikoll täällä opettaja etsiskeli vapaaehtoisia juoksemaan minimaratonia (5km). Itsehän en liiemmin ole juoksennellut viime aikoina niin kieltäydyin kunniasta. Muut tytöt jankuttivat viimeiseen asti, että eikö muka ole mahdollista, että päästäisiin mukaan ottamaan lupia. Ja niin kuin monesti olemme jo huomanneet, niin Kiinassa ei pidä antaa periksi ensimmäisen kieltävän vastauksen jälkeen. Näin kävi myös tälläkin kertaa. Eli päästiin mukaan vain ottamaan kuvia. No tosiasiassa tietystihän minäkin sen maratonin juoksin! :)
Kohteena oli Hengshui, joka sijaitsee Pekingin ulkopuolella maaseudulle. Nyt huomionarvoista on, että maaseutu on aivan eri asia Kiinassa kuin kaupungit. Maaseudulla elää huomattavasti köyhempää väestöä ja kaikinpuolin elämä on hiukan askeettisemman oloista. Tosin Kiina on alkanut rakentamaan uusia kaupunkeja paikoille, jonne ennen ei ole luonnollisesti kasvanut kaupunkia. (Ei ole tosin lähdettä tähän :D ) Heibei vaikuttaa juurikin tälläiseltä kaupungilta.
Tästä pääsemmekin mielenkiintoiseen aiheeseen. Miksi rakentaa uuttuutta kimaltavia valtavia ostoskeskuksia keskelle ei mitään ja rakentaa hienoja uusia hotelleja ja etc etc? Kyseessä on Kiinan hallituksen pyrkimys modernisoida Kiina ja samalla promota valtiota kehittyneenä maana, joka ansaitsee paikan "muiden länsimaiden" silmissä. Hyvänä esimerkkinä pidetään olympialaisia. Niitä varten suurimpiirtein koko Beijing laitettiiin uuteen uskoon ja kokonaisia kortteleita rakennettiin uudelleen, jotta turistit saisivat paremman kuvan Kiinalaisesta yhteiskunnasta.
Tästä oli kyse myös meidän maraton matkassa. Ensinnäkin saavuimme hotellillemme POLIISISAATTUEESSA. Jo ovella oli selvää, että tämä ei ollut ihan mikä tahansa kouluretki. Nimittäin ovella ennen turvatarkastusta oli oven kummallakin puolella nuoria toimitsijapuvuissa toivottamassa meidät tervetulleeksi. Lisäksi yövyimme vähintään 4 tähden hotellissa ja tähän kuului buffet, jossa myös länkkärituokaa. Samassa hotellissa oli myös Lontoon olympialaisten maraton voittaja ja muita maratonareita.
Myöhemmin iltapäivällä pääsimme tutustumaan Neihua museoon, jossa esiteltiin kiinalaista kädentaitoa parhaimmillaan. Kyseessä oli museo, joka oli erikoistunut snuff pulloihin eli joskus kauan sitten kätettyihin lääkepulloihin, jotka on koristeltu maalamalla pullon sisälle. Lääkkeenä olivat tupakka, huumeet ja olettavasti muutkin lääkkeet. Nämä pullot olivat vain varakkaiden käytössä. Nykyään Kiinassa toimii noin 4 koulua, jossa voi opiskella näiden pullojen maalaamista. (kts. kuva alempana)
Itse maraton oli lauantaina 22.9. ja heräsimme jo varhain aamulla ennen 5.00. Jos joku sattui katsomaan noin 2.00 Suomen aikaa CCTV:tä (kiinalainen kanava), niin saattoipa siellä vilahtaa yksi pellavapää jos tarkkaan katsoi. Harmi etten pystynyt löytämään mitään videoklippejä. :( Voin sanoa vain, että se yksi tunti kun odotimme itse maratonin alkua oli varmasti kaikista ahdistavin tunti elämästäni. KAIKKI siis kaikki tuhannet kiinlaiset ottivat meistä kuvia. Joka puolella oli kiinalaisia, jotka ottivat meistä kuvia. Lisäksi ehkä macarenan tanssiminen ja laulaminen ei sinällään vähentänyt kuvaamis innostusta. Yhteiskuvia ottettiiin ihan koko ajan... Kyllä alkoi ahdistaa. Lisäki tuhansien maratonarien yllä alkoi kierrellä CCTV eli paikallinen Yle, joka kuvasi kaikkia juoksijoita. Yleisö ja juoksijat hurrasivat innoissaan! Itse asiassa kaikki oli ihan sekaisin jännityksestä! :D Kun vihdoin tuhannet juoksijat lähtivät liikkeelle ja samassa lössissä me vaihtarit, oli fiilis katossa! Kaikki katsojat kannustivat innokkaasti juoksijoita ja kamerat kuvasivat ja kaikki vaan juoksevat ja huutavat samaan aikaan. Ei aikaakaan kun kaikki vaihtarit oli kadonnu ja ympärillä oli tuhansia kiinalaisia, jotka ottivat ihan surruutta kuvia meidän juostessa ja heidän itsensä juostessa kans. Maaseudulla ei ole vieläkään yleistä, että olisi nähnyt ulkomaalaisia ja ennen kaikkea niin monta kerralla. Lähtöalueelle oli muuten jopa hankittu Suomen lippu ihan minua varten! :D
Juostessa tosin voi joskus eksyä ja kysyessämme neuvoa järjestäjältä neuvoi hän meidät väärin ja loppujen lopuksi eksyimme.... Aika nolo loppu maratonille, mutta jouksimpa melkeinpä koko matkan ja oli se vaan niin hienoa! :)
Myöhemmin samana päivänä tutustuimme Hnegzhongin lukioon, jossa opiskelee 10 000 oppilasta ja on maan top 10 parhaan joukossa. Siellä rehtori kehuskeli oppilaiden koulumenestyksellä ja koulun tärkeydellä. Koko tutustuminen huipentui huikaisevaan lounaaseen ja sen jälkeen lukion huippu oppilaisiin tutustumiseen. Se tyttö puhui paremmin englantia kuin yksikään kiinalainen, jonka olen tavannut täällä ollessa.
Sitä vieraanvaraisuutta en ole koskaan kohdannut missään muussa maassa yhtä paljon kuin Kiinassa ja Japanissa. Reissusta jäi hienot muistot, vaikka eksyimmekin maratonin aikana. Pieniä organisaatio ongelmia täällä on, mutta tosin missä niitä ei olisi?
Kiinalla on selvästi kova tarve todistaa omaa olemassaoloaan. Mielestäni se on aivan turhaa, sillä Kiina on aivan omaa luokkaansa hyvässä ja huonossa. Mitä enemmän vietän täällä aikaa ja pääsen tutustumaan tähän kulttuuriin sitä mielenkiintoisemmaksi se tulee. Monet asiat ovat täällä niin toisin! :)
Mitä opin tältä reissulta.
1.) "EI" ei aina tarkoita ei oikeasti
2.) Kiinalla on kova tarve todistaa, että he ovat yhtä hyviä kuin länkkärit. Ihan turhaa.
3.) Pystyn juoksemaan 5 kilsaa
4.) Nukkuminen on tärkeää, koska muuten menee hermot!
5.) En olisi hyvä julkkis
6.) Kiinalainen kädentaito on uskomatonta
Haluan jakaa teidän kanssa viime viikonloppuiset tapahtumat, koska A. oli meinaan jännää ja B. tapahtumat kertovat paljon kiinalaisesta kulttuurista. Painotan edelleen, että kaikki havaintoni ovat vain omia mielipiteitäni ja ne eivät todennäköisesti ole välttämättä koko totuus, joten ei kannata ottaa liian vakavasti mun kiina-analyysejä. :) Omia havaintoja vain!
Joskus ensimmäisellä viikoll täällä opettaja etsiskeli vapaaehtoisia juoksemaan minimaratonia (5km). Itsehän en liiemmin ole juoksennellut viime aikoina niin kieltäydyin kunniasta. Muut tytöt jankuttivat viimeiseen asti, että eikö muka ole mahdollista, että päästäisiin mukaan ottamaan lupia. Ja niin kuin monesti olemme jo huomanneet, niin Kiinassa ei pidä antaa periksi ensimmäisen kieltävän vastauksen jälkeen. Näin kävi myös tälläkin kertaa. Eli päästiin mukaan vain ottamaan kuvia. No tosiasiassa tietystihän minäkin sen maratonin juoksin! :)
Kohteena oli Hengshui, joka sijaitsee Pekingin ulkopuolella maaseudulle. Nyt huomionarvoista on, että maaseutu on aivan eri asia Kiinassa kuin kaupungit. Maaseudulla elää huomattavasti köyhempää väestöä ja kaikinpuolin elämä on hiukan askeettisemman oloista. Tosin Kiina on alkanut rakentamaan uusia kaupunkeja paikoille, jonne ennen ei ole luonnollisesti kasvanut kaupunkia. (Ei ole tosin lähdettä tähän :D ) Heibei vaikuttaa juurikin tälläiseltä kaupungilta.
Tästä pääsemmekin mielenkiintoiseen aiheeseen. Miksi rakentaa uuttuutta kimaltavia valtavia ostoskeskuksia keskelle ei mitään ja rakentaa hienoja uusia hotelleja ja etc etc? Kyseessä on Kiinan hallituksen pyrkimys modernisoida Kiina ja samalla promota valtiota kehittyneenä maana, joka ansaitsee paikan "muiden länsimaiden" silmissä. Hyvänä esimerkkinä pidetään olympialaisia. Niitä varten suurimpiirtein koko Beijing laitettiiin uuteen uskoon ja kokonaisia kortteleita rakennettiin uudelleen, jotta turistit saisivat paremman kuvan Kiinalaisesta yhteiskunnasta.
Tästä oli kyse myös meidän maraton matkassa. Ensinnäkin saavuimme hotellillemme POLIISISAATTUEESSA. Jo ovella oli selvää, että tämä ei ollut ihan mikä tahansa kouluretki. Nimittäin ovella ennen turvatarkastusta oli oven kummallakin puolella nuoria toimitsijapuvuissa toivottamassa meidät tervetulleeksi. Lisäksi yövyimme vähintään 4 tähden hotellissa ja tähän kuului buffet, jossa myös länkkärituokaa. Samassa hotellissa oli myös Lontoon olympialaisten maraton voittaja ja muita maratonareita.
Myöhemmin iltapäivällä pääsimme tutustumaan Neihua museoon, jossa esiteltiin kiinalaista kädentaitoa parhaimmillaan. Kyseessä oli museo, joka oli erikoistunut snuff pulloihin eli joskus kauan sitten kätettyihin lääkepulloihin, jotka on koristeltu maalamalla pullon sisälle. Lääkkeenä olivat tupakka, huumeet ja olettavasti muutkin lääkkeet. Nämä pullot olivat vain varakkaiden käytössä. Nykyään Kiinassa toimii noin 4 koulua, jossa voi opiskella näiden pullojen maalaamista. (kts. kuva alempana)
Itse maraton oli lauantaina 22.9. ja heräsimme jo varhain aamulla ennen 5.00. Jos joku sattui katsomaan noin 2.00 Suomen aikaa CCTV:tä (kiinalainen kanava), niin saattoipa siellä vilahtaa yksi pellavapää jos tarkkaan katsoi. Harmi etten pystynyt löytämään mitään videoklippejä. :( Voin sanoa vain, että se yksi tunti kun odotimme itse maratonin alkua oli varmasti kaikista ahdistavin tunti elämästäni. KAIKKI siis kaikki tuhannet kiinlaiset ottivat meistä kuvia. Joka puolella oli kiinalaisia, jotka ottivat meistä kuvia. Lisäksi ehkä macarenan tanssiminen ja laulaminen ei sinällään vähentänyt kuvaamis innostusta. Yhteiskuvia ottettiiin ihan koko ajan... Kyllä alkoi ahdistaa. Lisäki tuhansien maratonarien yllä alkoi kierrellä CCTV eli paikallinen Yle, joka kuvasi kaikkia juoksijoita. Yleisö ja juoksijat hurrasivat innoissaan! Itse asiassa kaikki oli ihan sekaisin jännityksestä! :D Kun vihdoin tuhannet juoksijat lähtivät liikkeelle ja samassa lössissä me vaihtarit, oli fiilis katossa! Kaikki katsojat kannustivat innokkaasti juoksijoita ja kamerat kuvasivat ja kaikki vaan juoksevat ja huutavat samaan aikaan. Ei aikaakaan kun kaikki vaihtarit oli kadonnu ja ympärillä oli tuhansia kiinalaisia, jotka ottivat ihan surruutta kuvia meidän juostessa ja heidän itsensä juostessa kans. Maaseudulla ei ole vieläkään yleistä, että olisi nähnyt ulkomaalaisia ja ennen kaikkea niin monta kerralla. Lähtöalueelle oli muuten jopa hankittu Suomen lippu ihan minua varten! :D
Juostessa tosin voi joskus eksyä ja kysyessämme neuvoa järjestäjältä neuvoi hän meidät väärin ja loppujen lopuksi eksyimme.... Aika nolo loppu maratonille, mutta jouksimpa melkeinpä koko matkan ja oli se vaan niin hienoa! :)
Myöhemmin samana päivänä tutustuimme Hnegzhongin lukioon, jossa opiskelee 10 000 oppilasta ja on maan top 10 parhaan joukossa. Siellä rehtori kehuskeli oppilaiden koulumenestyksellä ja koulun tärkeydellä. Koko tutustuminen huipentui huikaisevaan lounaaseen ja sen jälkeen lukion huippu oppilaisiin tutustumiseen. Se tyttö puhui paremmin englantia kuin yksikään kiinalainen, jonka olen tavannut täällä ollessa.
Sitä vieraanvaraisuutta en ole koskaan kohdannut missään muussa maassa yhtä paljon kuin Kiinassa ja Japanissa. Reissusta jäi hienot muistot, vaikka eksyimmekin maratonin aikana. Pieniä organisaatio ongelmia täällä on, mutta tosin missä niitä ei olisi?
Kiinalla on selvästi kova tarve todistaa omaa olemassaoloaan. Mielestäni se on aivan turhaa, sillä Kiina on aivan omaa luokkaansa hyvässä ja huonossa. Mitä enemmän vietän täällä aikaa ja pääsen tutustumaan tähän kulttuuriin sitä mielenkiintoisemmaksi se tulee. Monet asiat ovat täällä niin toisin! :)
Mitä opin tältä reissulta.
1.) "EI" ei aina tarkoita ei oikeasti
2.) Kiinalla on kova tarve todistaa, että he ovat yhtä hyviä kuin länkkärit. Ihan turhaa.
3.) Pystyn juoksemaan 5 kilsaa
4.) Nukkuminen on tärkeää, koska muuten menee hermot!
5.) En olisi hyvä julkkis
6.) Kiinalainen kädentaito on uskomatonta
keskiviikko 19. syyskuuta 2012
Koulunkäynti
Elämä täällä tuntuu olevan koko ajan niin hektistä, että on vaikeaa alkaa kirjoittamaan kaikesta, joten päätin alkaa kirjoittaa tietyistä osa-alueista yksi kerrallaan.
Kaikkein suurimman osan elämästäni vietän tällä hetkellä koulussa ja opiskellen joten kerron siitä nyt ensin. Lisäksi tänään sattui sen verran outo oppitunti, että siitä haluan teille muillekin kertoa. :)
Keskimäärin päivässä vietän koulun tai tehtävien parissa tällä hetkellä vähintään 6 tuntia. Esim. tänään koulu alkoi 8.00 ja loppui 11.50, mutta yleensä kotona läksyjä kuitenkin pitää tehdä 1-2 tuntia vähintään. Tämän lisäksi pitäisi opetella merkkejä noin 12 päivässä tai parissa. Tällä hetkellä on sulamahdottomuus oppia kaikki vaaditut merkit annetussa ajassa, mutta ainakin ne tärkeimmät pitäisi osata. Opettajat oavtkin sanoneeet, että sen visuaalisen puolen herättely vie vähän aikaa ennenkuin merkit alkavat tulla melkein luonnostaan.
Tavalliset kiinalaiset opiskelijat tekevät varmasti huomattavasti pitempää päivää ja enemmän kotiläksyjä. Tutorini Pang keroti, että lukiossa ollessaan heidän tuli opiskella 8.00-24.00 ja se oli ihan NORMAALIA! No Pang sattumoisin on varmaankin koko luokkansa paras, mutta tämä aika taulu antanee jotain osviittaa millaista olisi elää lukiolaisena kiinassa. No lisäksi Pang kertoi, että poikaystävät oli kielletty ja jos sellainen oli niin huudothan siitä seurasi. Juomisesta en edes tohtinut kysyä, sillä oli selvää, että ulos ei varmaankaan menty. :D
Niin kuin jo aikaisemmin mainitsin, ovat kaikki 4 opettajaa todella päteviä ja on ilo nauttia heidän opetuksestaan. Ja olen huomannut, että alan tulla riippuvaiseksi opettajan sanomista kehuista.... :DD Ei hyvä merkki! En usko, että Suomessa yksikään opettaja ole kehunut minua niin on tosi huippua kun joku sanoo joka päivä, että "hen hao" >> hyvä! Aika nuoria ovat nuo meidän opet ja hauskoja kans! Tunneilla on kaikenlaisia hauskoja juttuja, jotka pitää meidän valppaina. Lisäksi luokan edessä puhuminen on aika arkipäivää ja voin sanoa, että kyllä pikku lottaa jännittää aina luokan edessä puhuminen.Lisäksi me tehdään paljon toistoja ja kertaavia kysymyksiä joihin pitää vuorotellen vastata. Musta tuntuu, että opiskelu täällä on super tehokasta. Ei oo kalvosulkeisia.... Meininki on kuin yläasteella ja läksyt aina tarkastetaan.
Yllättävää on edelleen se, että vaikka opet puhuu erittäin hyvää englantia, niin siltikin he eivät puhu yhtä hyvää englantia kuin esimerkiksi minä. Nyt tällä en tarkoita, että haluaisin ylpeillä omilla taidoillani, vaan joka päivä on hetkiä jolloin 4 oppilasta selittää jotain sanaa opelle ja ope ei ymmärrä. Tämä selittynee oikeasti sillä, että kiina ja open mukaan "eurooppalaiset kielet" ovat vain niin hirveän erilaisia. Opettajien kielen taso sinällään ei ole ongelma millään tavalla, mutta silti se hieman hämmentää.
Isoin ongelma opetuksessa ovat 18 apina pojat, jotka häiritsevät tunteja... Esim. yhdellä on nitoja ja sitten nitojalla leikitään tunnilla. Olin jo alussa päättäny, että kellekkään en ala rähjäämään ellei ihan pakkotilanteessa. No sellainen pakkotilanne tuli ja ihan asiallisesti sanoin, että voisivatko rauhoittua, mutta nooooo ei siitä mitään tullu! Apinaorkesti jatkaa olemassaoloaan ja sille ei nyt voi mitään. :) Mukavia ne on ei siinä mitään ja itsekin nauran niiden jutuille, mutta kiinan opiskelu on aika hankalaa jos ei kuule open puhetta.
Vihdoinkin pääsen tämän päivän murheenryyniin eli Lotta Kääriäisen kiinan lausumiseen. Suomenkielessä on tasan yksi kirjain joka lausutaan s kirjaimena. Tosin tämä voi olla väärä huomio, mutta tähän tulokseen olen tullut. Mandariinikiinassa on s, q, x, j, z, ch, zh. Kaikki nämä kuulostavat ässältä..... No niin suomalaiselle näiden erottelu on super vaikeaa. Venäläiselle tai puolalaiselle tämä ei ole niin vaikeaa. (jos kuuntelet joskus venäjää tai puolaa niin ässät vaan suhisee hulluna) No minulla muutenkaan ei ole mielästäni koskaan ollut kovin tarkka kielikorva, joten ongelmia ongelmia ongelmia! Näiden äänteiden oppiminen on kuitenkin ensisijaisen tärkeää, joten tänään taas kerran opettajan apua käyttäen harjoiteltiin näitä äänteitä. (muillakin on ongelmia siis). Kaikki kyllä tietää luokassa, että nämä kyseiset äänteet on vaikeita mulle niin EIKÖS joku luuseri huutanu takapenkistä, että "Just say them!" Samantien 1 ihminen alkaa moittimaan sitä jätkää ja ystäväni tuijotti pahista kuin viimeistä päivää. Minä sen sijaan jatkan tyynenrauhallisesti kyyneliä niellen ja miettien päässäni kaikenlaisia inhottavia juttuja mitä voisin sanoa kyseiselle tyypille.
Täten julistan sodan kiinankielen merkkejä ja äänteitä vastaan! Tavoitteena, että ensi keväänä kun perhe Kääriäinen rantautuu Pekingiin olen kykenevä tilaamaan ruuat ja lukemaan ruokalistat!
Wan an! >> Hyvää yötä!
Kaikkein suurimman osan elämästäni vietän tällä hetkellä koulussa ja opiskellen joten kerron siitä nyt ensin. Lisäksi tänään sattui sen verran outo oppitunti, että siitä haluan teille muillekin kertoa. :)
Keskimäärin päivässä vietän koulun tai tehtävien parissa tällä hetkellä vähintään 6 tuntia. Esim. tänään koulu alkoi 8.00 ja loppui 11.50, mutta yleensä kotona läksyjä kuitenkin pitää tehdä 1-2 tuntia vähintään. Tämän lisäksi pitäisi opetella merkkejä noin 12 päivässä tai parissa. Tällä hetkellä on sulamahdottomuus oppia kaikki vaaditut merkit annetussa ajassa, mutta ainakin ne tärkeimmät pitäisi osata. Opettajat oavtkin sanoneeet, että sen visuaalisen puolen herättely vie vähän aikaa ennenkuin merkit alkavat tulla melkein luonnostaan.
Tavalliset kiinalaiset opiskelijat tekevät varmasti huomattavasti pitempää päivää ja enemmän kotiläksyjä. Tutorini Pang keroti, että lukiossa ollessaan heidän tuli opiskella 8.00-24.00 ja se oli ihan NORMAALIA! No Pang sattumoisin on varmaankin koko luokkansa paras, mutta tämä aika taulu antanee jotain osviittaa millaista olisi elää lukiolaisena kiinassa. No lisäksi Pang kertoi, että poikaystävät oli kielletty ja jos sellainen oli niin huudothan siitä seurasi. Juomisesta en edes tohtinut kysyä, sillä oli selvää, että ulos ei varmaankaan menty. :D
Niin kuin jo aikaisemmin mainitsin, ovat kaikki 4 opettajaa todella päteviä ja on ilo nauttia heidän opetuksestaan. Ja olen huomannut, että alan tulla riippuvaiseksi opettajan sanomista kehuista.... :DD Ei hyvä merkki! En usko, että Suomessa yksikään opettaja ole kehunut minua niin on tosi huippua kun joku sanoo joka päivä, että "hen hao" >> hyvä! Aika nuoria ovat nuo meidän opet ja hauskoja kans! Tunneilla on kaikenlaisia hauskoja juttuja, jotka pitää meidän valppaina. Lisäksi luokan edessä puhuminen on aika arkipäivää ja voin sanoa, että kyllä pikku lottaa jännittää aina luokan edessä puhuminen.Lisäksi me tehdään paljon toistoja ja kertaavia kysymyksiä joihin pitää vuorotellen vastata. Musta tuntuu, että opiskelu täällä on super tehokasta. Ei oo kalvosulkeisia.... Meininki on kuin yläasteella ja läksyt aina tarkastetaan.
Yllättävää on edelleen se, että vaikka opet puhuu erittäin hyvää englantia, niin siltikin he eivät puhu yhtä hyvää englantia kuin esimerkiksi minä. Nyt tällä en tarkoita, että haluaisin ylpeillä omilla taidoillani, vaan joka päivä on hetkiä jolloin 4 oppilasta selittää jotain sanaa opelle ja ope ei ymmärrä. Tämä selittynee oikeasti sillä, että kiina ja open mukaan "eurooppalaiset kielet" ovat vain niin hirveän erilaisia. Opettajien kielen taso sinällään ei ole ongelma millään tavalla, mutta silti se hieman hämmentää.
Isoin ongelma opetuksessa ovat 18 apina pojat, jotka häiritsevät tunteja... Esim. yhdellä on nitoja ja sitten nitojalla leikitään tunnilla. Olin jo alussa päättäny, että kellekkään en ala rähjäämään ellei ihan pakkotilanteessa. No sellainen pakkotilanne tuli ja ihan asiallisesti sanoin, että voisivatko rauhoittua, mutta nooooo ei siitä mitään tullu! Apinaorkesti jatkaa olemassaoloaan ja sille ei nyt voi mitään. :) Mukavia ne on ei siinä mitään ja itsekin nauran niiden jutuille, mutta kiinan opiskelu on aika hankalaa jos ei kuule open puhetta.
Vihdoinkin pääsen tämän päivän murheenryyniin eli Lotta Kääriäisen kiinan lausumiseen. Suomenkielessä on tasan yksi kirjain joka lausutaan s kirjaimena. Tosin tämä voi olla väärä huomio, mutta tähän tulokseen olen tullut. Mandariinikiinassa on s, q, x, j, z, ch, zh. Kaikki nämä kuulostavat ässältä..... No niin suomalaiselle näiden erottelu on super vaikeaa. Venäläiselle tai puolalaiselle tämä ei ole niin vaikeaa. (jos kuuntelet joskus venäjää tai puolaa niin ässät vaan suhisee hulluna) No minulla muutenkaan ei ole mielästäni koskaan ollut kovin tarkka kielikorva, joten ongelmia ongelmia ongelmia! Näiden äänteiden oppiminen on kuitenkin ensisijaisen tärkeää, joten tänään taas kerran opettajan apua käyttäen harjoiteltiin näitä äänteitä. (muillakin on ongelmia siis). Kaikki kyllä tietää luokassa, että nämä kyseiset äänteet on vaikeita mulle niin EIKÖS joku luuseri huutanu takapenkistä, että "Just say them!" Samantien 1 ihminen alkaa moittimaan sitä jätkää ja ystäväni tuijotti pahista kuin viimeistä päivää. Minä sen sijaan jatkan tyynenrauhallisesti kyyneliä niellen ja miettien päässäni kaikenlaisia inhottavia juttuja mitä voisin sanoa kyseiselle tyypille.
Täten julistan sodan kiinankielen merkkejä ja äänteitä vastaan! Tavoitteena, että ensi keväänä kun perhe Kääriäinen rantautuu Pekingiin olen kykenevä tilaamaan ruuat ja lukemaan ruokalistat!
Wan an! >> Hyvää yötä!
lauantai 15. syyskuuta 2012
Hengissä!
Olen vihdoinkin ensimmäisen kerran ei blokatun internetin äärellä. Yllättäen en tiennyt, että blogspot on myös blogattuna facebookin lisäksi. Yritän parhaillaan hankkia ohjelmaa, jolla pääsis sen muurin yli, mutta kiinalaiset tuntuvat olevan hyvin perillänäistä ohjelmista. Joku ohjelma saattaa toimia vähän aikaa ja sitten olla blokattuna seuraavana päivänä.
Yleisesti ottaen kaikki on mennyt todella hyvin. Sain heti asunnon, joka oli tosin lian peitossa ja ensimmäinen tehtävä olikin pestä kaikki. :) Nyt se on melkein kodikas, mutta pitänee jotenkin peittää edellisen asukkaan ruokaroiskeet seinältä. Pienihän se on, mutta näihin olosuihteisiin nähden se on täydellinen. Ainut vaan, että vuokraan ei kuulu jääkaappia niin se pitää jostain vuokrata!? Ja vettä ei voi juoda niin piti vuokrata semmonen vesiautomaatti. Semmonen samanlainen kun Suomessa on jossain kaupoissa, josta saa ilmasta vettä. Oma suihku ja vessa on aina plussaa! Voin sanoa, että jos joku 20 ihmistä käyttää samoja suihku ja vessatiloja niin näky ei ole aina niin miellyttävä. En ihmettelis jos niistä sais jonkin hyppykupan. :D
Koulu on erittäin tasokas ja tahti on tosi kova. Joka ilta on pakko tehdä vähintään 2 tuntia läksyjä, jotta pysyy perässä. Paikallisille tämä tuntuu olevan ihan arkipäivää. Opettajat ovat tosi mukavia ja puhuvat englantia. Tunneilla nauretaan paljon ja puhutaan pääasiassa pelkästään kiinaa.
Puhumisesta puheenollen kukaan ei tosissaan puhu englantia, mutta olen löytänyt näiden viikkojen aikana sisäisen miimikkoni ja viittojan. Ja sen kerran kun jotain osaan kiinaksi sanoa niin ei sitä vielä kukaan ymmärrä ollenkaan...
Apua kaikenlaisten ongelmien kanssa olen saanut muilta vaihtareilta pääasiassa. Sana tutori on kiinalaisille tuntematon ja kaikki tieto leviää kampuksella suunkautta. Ne jotka jotain kiinaksi osaa sanoa auttaa muita tapauksia. Katsos aina ei ole itsestään selvää, että talossa jossa asuu noin 400 vaihtaria olisi henkilökunnassa joku joka jotain osaisi englanniksi sanoa. :D
Sen sanon, että ilman kiinankieltä täällä pärjää aivan mainiosti. Pitää olla vain kärsivällinen. Huutaminen ei vie minnekkään ja kukapa sitä edes ymmärtäisi. :DD
Vaihtareita täällä on pilvinpimein joten seurasta ei ole puuutetta. Tosin suurin osa on vähän nuorempia. Vaihtareita tulee ihan ympäri maapalloa Kirkistanista lähtien.
Eläminen täällä on edullista ja ruoka halpaa. Keittiö näytti niin mehuisalta, että kaihdan sitä ainakin vielä vähän aikaa. 6,5 dl kalja maksaa noin 10 yuania eli alle 2 euroa. Hyvät safkat saa jo 2 eurolla. Vettä ei hanasta pidä juoda, joten se pitää ostaa kaupasta tai ottaa automaatista. Länkkäri ruoka aka pizza, hampparit, pasta etc. on todella kallista joten paikallisista hieman hämäristä mestoista ruuat vaan!
Kaiken kaikkiaan mulla on huippua täällä! Koko ajan opin uutta ja kieliopinnot ovat lähteneet hyvin käyntiin!
Laitan lisää tietoa ja kuvia kunhan pääsen käsiksi tähän ihmeellisen ohjelmaan....
Olen vihdoinkin ensimmäisen kerran ei blokatun internetin äärellä. Yllättäen en tiennyt, että blogspot on myös blogattuna facebookin lisäksi. Yritän parhaillaan hankkia ohjelmaa, jolla pääsis sen muurin yli, mutta kiinalaiset tuntuvat olevan hyvin perillänäistä ohjelmista. Joku ohjelma saattaa toimia vähän aikaa ja sitten olla blokattuna seuraavana päivänä.
Yleisesti ottaen kaikki on mennyt todella hyvin. Sain heti asunnon, joka oli tosin lian peitossa ja ensimmäinen tehtävä olikin pestä kaikki. :) Nyt se on melkein kodikas, mutta pitänee jotenkin peittää edellisen asukkaan ruokaroiskeet seinältä. Pienihän se on, mutta näihin olosuihteisiin nähden se on täydellinen. Ainut vaan, että vuokraan ei kuulu jääkaappia niin se pitää jostain vuokrata!? Ja vettä ei voi juoda niin piti vuokrata semmonen vesiautomaatti. Semmonen samanlainen kun Suomessa on jossain kaupoissa, josta saa ilmasta vettä. Oma suihku ja vessa on aina plussaa! Voin sanoa, että jos joku 20 ihmistä käyttää samoja suihku ja vessatiloja niin näky ei ole aina niin miellyttävä. En ihmettelis jos niistä sais jonkin hyppykupan. :D
Koulu on erittäin tasokas ja tahti on tosi kova. Joka ilta on pakko tehdä vähintään 2 tuntia läksyjä, jotta pysyy perässä. Paikallisille tämä tuntuu olevan ihan arkipäivää. Opettajat ovat tosi mukavia ja puhuvat englantia. Tunneilla nauretaan paljon ja puhutaan pääasiassa pelkästään kiinaa.
Puhumisesta puheenollen kukaan ei tosissaan puhu englantia, mutta olen löytänyt näiden viikkojen aikana sisäisen miimikkoni ja viittojan. Ja sen kerran kun jotain osaan kiinaksi sanoa niin ei sitä vielä kukaan ymmärrä ollenkaan...
Apua kaikenlaisten ongelmien kanssa olen saanut muilta vaihtareilta pääasiassa. Sana tutori on kiinalaisille tuntematon ja kaikki tieto leviää kampuksella suunkautta. Ne jotka jotain kiinaksi osaa sanoa auttaa muita tapauksia. Katsos aina ei ole itsestään selvää, että talossa jossa asuu noin 400 vaihtaria olisi henkilökunnassa joku joka jotain osaisi englanniksi sanoa. :D
Sen sanon, että ilman kiinankieltä täällä pärjää aivan mainiosti. Pitää olla vain kärsivällinen. Huutaminen ei vie minnekkään ja kukapa sitä edes ymmärtäisi. :DD
Vaihtareita täällä on pilvinpimein joten seurasta ei ole puuutetta. Tosin suurin osa on vähän nuorempia. Vaihtareita tulee ihan ympäri maapalloa Kirkistanista lähtien.
Eläminen täällä on edullista ja ruoka halpaa. Keittiö näytti niin mehuisalta, että kaihdan sitä ainakin vielä vähän aikaa. 6,5 dl kalja maksaa noin 10 yuania eli alle 2 euroa. Hyvät safkat saa jo 2 eurolla. Vettä ei hanasta pidä juoda, joten se pitää ostaa kaupasta tai ottaa automaatista. Länkkäri ruoka aka pizza, hampparit, pasta etc. on todella kallista joten paikallisista hieman hämäristä mestoista ruuat vaan!
Kaiken kaikkiaan mulla on huippua täällä! Koko ajan opin uutta ja kieliopinnot ovat lähteneet hyvin käyntiin!
Laitan lisää tietoa ja kuvia kunhan pääsen käsiksi tähän ihmeellisen ohjelmaan....
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)