Koulunkäynti

Elämä täällä tuntuu olevan koko ajan niin hektistä, että on vaikeaa alkaa kirjoittamaan kaikesta, joten päätin alkaa kirjoittaa tietyistä osa-alueista yksi kerrallaan.

Kaikkein suurimman osan elämästäni vietän tällä hetkellä koulussa ja opiskellen joten kerron siitä nyt ensin. Lisäksi tänään sattui sen verran outo oppitunti, että siitä haluan teille muillekin kertoa. :)

Keskimäärin päivässä vietän koulun tai tehtävien parissa tällä hetkellä vähintään 6 tuntia. Esim. tänään koulu alkoi 8.00 ja loppui 11.50, mutta yleensä kotona läksyjä kuitenkin pitää tehdä 1-2 tuntia vähintään. Tämän lisäksi pitäisi opetella merkkejä noin 12 päivässä tai parissa. Tällä hetkellä on sulamahdottomuus oppia kaikki vaaditut merkit annetussa ajassa, mutta ainakin ne tärkeimmät pitäisi osata. Opettajat oavtkin sanoneeet, että sen visuaalisen puolen herättely vie vähän aikaa ennenkuin merkit alkavat tulla melkein luonnostaan.

Tavalliset kiinalaiset opiskelijat tekevät varmasti huomattavasti pitempää päivää ja enemmän kotiläksyjä. Tutorini Pang keroti, että lukiossa ollessaan heidän tuli opiskella 8.00-24.00 ja se oli ihan NORMAALIA! No Pang sattumoisin on varmaankin koko luokkansa paras, mutta tämä aika taulu antanee jotain osviittaa millaista olisi elää lukiolaisena kiinassa. No lisäksi Pang kertoi, että poikaystävät oli kielletty ja jos sellainen oli niin huudothan siitä seurasi. Juomisesta en edes tohtinut kysyä, sillä oli selvää, että ulos ei varmaankaan menty. :D

Niin kuin jo aikaisemmin mainitsin, ovat kaikki 4 opettajaa todella päteviä ja on ilo nauttia heidän opetuksestaan. Ja olen huomannut, että alan tulla riippuvaiseksi opettajan sanomista kehuista.... :DD Ei hyvä merkki! En usko, että Suomessa yksikään opettaja ole kehunut minua niin on tosi huippua kun joku sanoo joka päivä, että "hen hao" >> hyvä! Aika nuoria ovat nuo meidän opet ja hauskoja kans! Tunneilla on kaikenlaisia hauskoja juttuja, jotka pitää meidän valppaina. Lisäksi luokan edessä puhuminen on aika arkipäivää ja voin sanoa, että kyllä pikku lottaa jännittää aina luokan edessä puhuminen.Lisäksi me tehdään paljon toistoja ja kertaavia kysymyksiä joihin pitää vuorotellen vastata. Musta tuntuu, että opiskelu täällä on super tehokasta. Ei oo kalvosulkeisia.... Meininki on kuin yläasteella ja läksyt aina tarkastetaan.

Yllättävää on edelleen se, että vaikka opet puhuu erittäin hyvää englantia, niin siltikin he eivät puhu yhtä hyvää englantia kuin esimerkiksi minä. Nyt tällä en tarkoita, että haluaisin ylpeillä omilla taidoillani, vaan joka päivä on hetkiä jolloin 4 oppilasta selittää jotain sanaa opelle ja ope ei ymmärrä. Tämä selittynee oikeasti sillä, että kiina ja open mukaan "eurooppalaiset kielet" ovat vain niin hirveän erilaisia. Opettajien kielen taso sinällään ei ole ongelma millään tavalla, mutta silti se hieman hämmentää.

Isoin ongelma opetuksessa ovat 18 apina pojat, jotka häiritsevät tunteja... Esim. yhdellä on nitoja ja sitten nitojalla leikitään tunnilla. Olin jo alussa päättäny, että kellekkään en ala rähjäämään ellei ihan pakkotilanteessa. No sellainen pakkotilanne tuli ja ihan asiallisesti sanoin, että voisivatko rauhoittua, mutta nooooo ei siitä mitään tullu! Apinaorkesti jatkaa olemassaoloaan ja sille ei nyt voi mitään. :) Mukavia ne on ei siinä mitään ja itsekin nauran niiden jutuille, mutta kiinan opiskelu on aika hankalaa jos ei kuule open puhetta.

Vihdoinkin pääsen tämän päivän murheenryyniin eli Lotta Kääriäisen kiinan lausumiseen. Suomenkielessä on tasan yksi kirjain joka lausutaan s kirjaimena. Tosin tämä voi olla väärä huomio, mutta tähän tulokseen olen tullut. Mandariinikiinassa on s, q, x, j, z, ch, zh. Kaikki nämä kuulostavat ässältä..... No niin suomalaiselle näiden erottelu on super vaikeaa. Venäläiselle tai puolalaiselle tämä ei ole niin vaikeaa. (jos kuuntelet joskus venäjää tai puolaa niin ässät vaan suhisee hulluna) No minulla muutenkaan ei ole mielästäni koskaan ollut kovin tarkka kielikorva, joten ongelmia ongelmia ongelmia! Näiden äänteiden oppiminen on kuitenkin ensisijaisen tärkeää, joten tänään taas kerran opettajan apua käyttäen harjoiteltiin näitä äänteitä. (muillakin on ongelmia siis). Kaikki kyllä tietää luokassa, että nämä kyseiset äänteet on vaikeita mulle niin EIKÖS joku luuseri huutanu takapenkistä, että "Just say them!" Samantien 1 ihminen alkaa moittimaan sitä jätkää ja ystäväni tuijotti pahista kuin viimeistä päivää. Minä sen sijaan jatkan tyynenrauhallisesti kyyneliä niellen ja miettien päässäni kaikenlaisia inhottavia juttuja mitä voisin sanoa kyseiselle tyypille.

Täten julistan sodan kiinankielen merkkejä ja äänteitä vastaan! Tavoitteena, että ensi keväänä kun perhe Kääriäinen rantautuu Pekingiin olen kykenevä tilaamaan ruuat ja lukemaan ruokalistat!

Wan an! >> Hyvää yötä!