Hei!

Haluan jakaa teidän kanssa viime viikonloppuiset tapahtumat, koska A. oli meinaan jännää ja B. tapahtumat kertovat paljon kiinalaisesta kulttuurista. Painotan edelleen, että kaikki havaintoni ovat vain omia mielipiteitäni  ja ne eivät todennäköisesti ole välttämättä koko totuus, joten ei kannata ottaa liian vakavasti mun kiina-analyysejä. :) Omia havaintoja vain!

Joskus ensimmäisellä viikoll täällä opettaja etsiskeli vapaaehtoisia juoksemaan minimaratonia (5km). Itsehän en liiemmin ole juoksennellut viime aikoina niin kieltäydyin kunniasta. Muut tytöt jankuttivat viimeiseen asti, että eikö muka ole mahdollista, että päästäisiin mukaan ottamaan lupia. Ja niin kuin monesti olemme jo huomanneet, niin Kiinassa ei pidä antaa periksi ensimmäisen kieltävän vastauksen jälkeen. Näin kävi myös tälläkin kertaa. Eli päästiin mukaan vain ottamaan kuvia. No tosiasiassa tietystihän minäkin sen maratonin juoksin! :)

Kohteena oli Hengshui, joka sijaitsee Pekingin ulkopuolella maaseudulle. Nyt huomionarvoista on, että maaseutu on aivan eri asia Kiinassa kuin kaupungit. Maaseudulla elää huomattavasti köyhempää väestöä ja kaikinpuolin elämä on hiukan askeettisemman oloista. Tosin Kiina on alkanut rakentamaan uusia kaupunkeja paikoille, jonne ennen ei ole luonnollisesti kasvanut kaupunkia. (Ei ole tosin lähdettä tähän :D ) Heibei vaikuttaa juurikin tälläiseltä kaupungilta.

Tästä pääsemmekin mielenkiintoiseen aiheeseen. Miksi rakentaa uuttuutta kimaltavia valtavia ostoskeskuksia keskelle ei mitään ja rakentaa hienoja uusia hotelleja ja etc etc? Kyseessä on Kiinan hallituksen pyrkimys modernisoida Kiina ja samalla promota valtiota kehittyneenä maana, joka ansaitsee paikan "muiden länsimaiden" silmissä. Hyvänä esimerkkinä pidetään olympialaisia. Niitä varten suurimpiirtein koko Beijing laitettiiin uuteen uskoon ja kokonaisia kortteleita rakennettiin uudelleen, jotta turistit saisivat paremman kuvan Kiinalaisesta yhteiskunnasta.

Tästä oli kyse myös meidän maraton matkassa. Ensinnäkin saavuimme hotellillemme POLIISISAATTUEESSA. Jo ovella oli selvää, että tämä ei ollut ihan mikä tahansa kouluretki. Nimittäin ovella ennen turvatarkastusta oli oven kummallakin puolella nuoria toimitsijapuvuissa toivottamassa meidät tervetulleeksi. Lisäksi yövyimme vähintään 4 tähden hotellissa ja tähän kuului buffet, jossa myös länkkärituokaa. Samassa hotellissa oli myös Lontoon olympialaisten maraton voittaja ja muita maratonareita.

Myöhemmin iltapäivällä pääsimme tutustumaan Neihua museoon, jossa esiteltiin kiinalaista kädentaitoa parhaimmillaan. Kyseessä oli museo, joka oli erikoistunut snuff pulloihin eli joskus kauan sitten kätettyihin lääkepulloihin, jotka on koristeltu maalamalla pullon sisälle.  Lääkkeenä olivat tupakka, huumeet ja olettavasti  muutkin lääkkeet. Nämä pullot olivat vain varakkaiden käytössä. Nykyään Kiinassa toimii noin 4 koulua, jossa voi opiskella näiden pullojen maalaamista. (kts. kuva alempana)

Itse maraton oli lauantaina 22.9. ja heräsimme jo varhain aamulla ennen 5.00.  Jos joku sattui katsomaan noin 2.00 Suomen aikaa CCTV:tä (kiinalainen kanava), niin saattoipa siellä vilahtaa yksi pellavapää jos tarkkaan katsoi. Harmi etten pystynyt löytämään mitään videoklippejä. :( Voin sanoa vain, että se yksi tunti kun odotimme itse maratonin alkua oli varmasti kaikista ahdistavin tunti elämästäni. KAIKKI siis kaikki tuhannet kiinlaiset ottivat meistä kuvia. Joka puolella oli kiinalaisia, jotka ottivat meistä kuvia. Lisäksi ehkä macarenan tanssiminen ja laulaminen ei sinällään vähentänyt kuvaamis innostusta. Yhteiskuvia ottettiiin ihan koko ajan... Kyllä alkoi ahdistaa. Lisäki tuhansien maratonarien yllä alkoi kierrellä CCTV eli paikallinen Yle, joka kuvasi kaikkia juoksijoita. Yleisö ja juoksijat hurrasivat innoissaan! Itse asiassa kaikki oli ihan sekaisin jännityksestä! :D Kun vihdoin tuhannet juoksijat lähtivät liikkeelle ja samassa lössissä me vaihtarit, oli fiilis katossa! Kaikki katsojat kannustivat innokkaasti juoksijoita ja kamerat kuvasivat ja kaikki vaan juoksevat ja huutavat samaan aikaan. Ei aikaakaan kun kaikki vaihtarit oli kadonnu ja ympärillä oli tuhansia kiinalaisia, jotka ottivat ihan surruutta kuvia meidän juostessa ja heidän itsensä juostessa kans. Maaseudulla ei ole vieläkään yleistä, että olisi nähnyt ulkomaalaisia ja ennen kaikkea niin monta kerralla. Lähtöalueelle oli muuten jopa hankittu Suomen lippu ihan minua varten! :D

Juostessa tosin voi joskus eksyä ja kysyessämme neuvoa järjestäjältä neuvoi hän meidät väärin ja loppujen lopuksi eksyimme.... Aika nolo loppu maratonille, mutta jouksimpa melkeinpä koko matkan ja oli se vaan niin hienoa! :)


Myöhemmin samana päivänä tutustuimme Hnegzhongin lukioon, jossa opiskelee 10 000 oppilasta ja on maan top 10 parhaan joukossa. Siellä rehtori kehuskeli oppilaiden koulumenestyksellä ja koulun tärkeydellä. Koko tutustuminen huipentui huikaisevaan lounaaseen ja sen jälkeen lukion huippu oppilaisiin tutustumiseen. Se tyttö puhui paremmin englantia kuin yksikään kiinalainen, jonka olen tavannut täällä ollessa.

Sitä vieraanvaraisuutta en ole koskaan kohdannut missään muussa maassa yhtä paljon kuin Kiinassa ja Japanissa. Reissusta jäi hienot muistot, vaikka eksyimmekin maratonin aikana. Pieniä organisaatio ongelmia täällä on, mutta tosin missä niitä ei olisi?

Kiinalla on selvästi kova tarve todistaa omaa olemassaoloaan. Mielestäni se on aivan turhaa, sillä Kiina on aivan omaa luokkaansa hyvässä ja huonossa. Mitä enemmän vietän täällä aikaa ja pääsen tutustumaan tähän kulttuuriin sitä mielenkiintoisemmaksi se tulee. Monet asiat ovat täällä niin toisin! :)

Mitä opin tältä reissulta.

1.) "EI" ei aina tarkoita ei oikeasti
2.) Kiinalla on kova tarve todistaa, että he ovat yhtä hyviä kuin länkkärit. Ihan turhaa.
3.) Pystyn juoksemaan 5 kilsaa
4.) Nukkuminen on tärkeää, koska muuten menee hermot!
5.) En olisi hyvä julkkis
6.) Kiinalainen kädentaito on uskomatonta